Alkuidea

Esimerkkitalomme Tukholmassa

Monet hienot asiat saavat alkunsa keittiön pöydän ääressä.

Loppukirin idea syntyi, kun neljä naista pohti omien vanhempiensa hoitoa 2000-luvun taitteessa. He halusivat ottaa loppuelämänsä omiin käsiinsä ja ratkaista vanhuuden asumisensa ajoissa.

Vierailu tukholmalaiseen Färdknäppenin kollektiivitaloon ratkaisi asian: tätä mekin haluamme, yhteisöllisen talon, jossa keskenään tutut asukkaat tekevät yhdessä ruokaa, asuvat omissa asunnoissaan, mutta jakavat arkensa. Yhteisöllisessä talossa ikääntyvät ihmiset saavat tukea toisistaan ja silti säilyttävät itsenäisyytensä niin pitkään kuin se kotioloissa on ylipäätään mahdollista.

 

 

Yhdistys syntyy

 

Marja Dahlström, perustajajäsen

Monet keittiökeskustelut tuottavat hyviä ideoita, mutta poikkeuksellista on, että haavetta aletaan toteuttaa myös käytännössä. Nämä naiset, Anna-Liisa Mikkelä, Marja Dahlström, Terttu Putila ja Anita Wetterstrand perustivat Aktiiviset Seniorit yhdistyksen, (15.8.2000) ja ryhtyivät etsimään hankkeelle kiintopistettä, tonttia, jolle yhteisöllinen talo rakennettaisiin.

 

 

 

 

 

Tontti löytyy

Vanhankaupungin lahti

Toinenkin poikkeus tarinaan sisältyy: Helsingin kaupunkisuunnittelutoimistosta löytyi hankkeelle ymmärtäjä, kaupunginarkkitehti Mikael Sundman, joka osoitti Loppukiritalolle tontin toisensa perästä, kunnes löytyi paikka, joka naisten mielestä oli sopiva senioritalolle: Arabianrannassa, raitiovaunumatkan päässä, keskikaupungin melusta syrjässä, uudella asuma-alueella, mutta Helsingin alkuperäisessä sydämessä. Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta teki Loppukirin tontinvaraus-päätöksen 9.1.2001.

 

Rakennuttaja ja kiinnostuneet asukkaat

 

Kun lupaus tontista oli saatu, ryhdyttiin heti toimeen. Yhdistys lähetti rakennuttamistarjouksen viidelle rakennusyhtiölle. Näistä kolme vastasi, ja yhdistys valitsi rakennuttajaksi Sato-Rakennuttajat Oy:n.

Kohta tontinvarauspäätöksen jälkeen järjestettiin tiedotustilaisuus, jonka tavoitteena oli saada hankkeeseen lisää ihmisiä – kerrostalossahan tarvitaan aikamoinen määrä asukkaita. Tieto levisi nopeasti, kun onneksi mediakin kiinnostui hankkeesta. Tiedotustilaisuuden uutisointi Helsingin Sanomissa tuotti lähes 200 yhteydenottoa – hankkeella oli totisesti yhteiskunnallinen tilaus. Osa kiinnostuneista odotti nopeaa ratkaisua, osa oli heikkokuntoisia ja tarvitsi itse asiassa palvelutalotyyppistä asumista, mutta pääosa tästä joukosta oli kiinnostunut yhteisöllisyydestä ja juuri tämäntyyppisestä talosta. Ensimmäiseen isoon Loppukiritilaisuuteen Alppilan koululle maaliskuussa 2001 kokoontui 75 uutta jäsentä. Näistä löytyi useita tulevien vuosien puurtajia, jotka kannattelivat hanketta sinnikkäästi talon valmistumiseen asti.

 

Rakennusvaihe

 
Kesällä 2005

Kuusi vuotta on pitkä aika ikäihmisen elämässä, mutta suunnilleen sen verran kerrostalon aikaansaaminen Helsingissä kestää. Arabianrannan maanpuhdistus-operaatio tosin lisäsi odotusaikaa jonkin verran. Loppukiritalon arkkitehti- ja rakennussuunnittelu aloitettiin syksyllä 2002, rakentamaan päästiin joulukuussa 2004, ja talo valmistui huhtikuussa 2006. Näihin vuosiin sisältyy tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä sen lisäksi, että arkkitehti, rakennuttaja ja urakoitsijat hoitivat omat hommansa. Halusimme, että tulevien asukkaiden jälki näkyy lopputuloksessa, että Loppukiristä tulee nimenomaan 'meidän talomme', ei mikä tahansa kerrostalo. Koska halusimme yhteistoimintaa, pyrimme tiiviisti mukaan tilojen suunnitteluun. Iso osa tulevista asukkaista oli tiedossa hyvissä ajoin, ja nämä pääsivät sanomaan sanansa varaamiensa asuntojen ratkaisuihin.

 
Harjannostajaiset 

 

 

 

 

Tukea ja epäilijöitä

 
Yhdistyksen jäseniä rakennuttajan tilaisuudessa

Loppukirihanke kesti ideasta valmiiksi taloksi runsaat kuusi vuotta. Niinpä Loppukiriin pyrkivien asukkaidenkin joukko ehti suurelta osin vaihtua näiden vuosien aikana. Kymmenkunta Alppilan koulun tilaisuuteen osallistuneista asuu nyt talossa. Mutta Loppukiri on koko ajan vetänyt puoleensa uusia ihmisiä. Vuosien mittaan kyselyjä on tullut useita satoja. Yhdistykseen on kuulunut yhteensä yli 300 jäsentä ja tiedotusmateriaalia hankkeesta on lähetetty varmaankin kolminkertaiselle joukolle. Muutamat ovat seurailleet hankkeen etenemistä lehdistön kautta, joka on jatkuvasti kirjoitellut hankkeesta ja sen etenemisestä. Kaikki talon asunnot myytiin jo runsaat puoli vuotta ennen talon valmistumista.

Loppukiri on pioneerihanke Suomessa. Se on alusta asti herättänyt kiinnostusta ja olemme saaneet paljon myönteistä huomiota ja hiukan taloudellista tukeakin, mm. hitas-tontin, STM:n Terveyden Edistämiskeskuksen kehittämisrahaa ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintatukea. Mutta jopa asukkaiden lähipiireissäkin, on esitetty myös paljon epäilyjä: 'Muutatko jo nyt vanhainkotiin?', 'Miten ihmeessä aiotte selviytyä ruoanvalmistuksesta, onko teidän joukossanne alan ammattilaisia?', 'Eivätkö siivous ja ruoanvalmistus ole liian raskaita teidän ikäisille?', 'Eihän yhteisöllisyys sovi suomalaisille!', 'Joko teillä on ollut riitoja?', ja niin edelleen.    

 

 

 

 

 

Seikkailu

  
                                                            Suunnittelua sisällä... ja ulkona


Loppukirihanke on vaatinut vetovastuussa olleilta henkilöiltä rohkeutta ja sitkeyttä, stressinsietokykyä – kuten yrityskonsultit muodikkaasti sanovat. Rohkeutta ja itsenäisyyttä se on vaatinut myös kaikilta asukkailtaan. Ajatella, että vielä eläkeiässä tai sen kynnyksellä pääsee mukaan johonkin uuteen. Loppukiri on seikkailu. Sen ensimmäinen vuosi on täyttymässä: on ollut hauskaa, viihtyisää, on saanut oppia uutta. Ja seikkailu jatkuu.